Turo: Siis voisko joku nyt selittää, mitä eilen oikein tapahtu, kun me ei Panun kans ymmärretä? Se meni jotenkin seuraavasti:

Ihmiset oli heti aamusta ihan kummallisia, jotenkin hiljasia. Pieni ihminen lähti kouluun ja isompi jäi kotiin ihan normisti, mut se oli silleen levoton ja sit se ravasi ihan yhtenään katsomassa meidän niitä tosi pieniä kavereita (ei, ne ei oo paisteja, vaikka ne näyttääkin siltä). Yhden kaverin nimi on Papu ja sillä oli jotain outoo, se haisi kummalliselta. Mullekin tuli kumma olo, ei hyvä. Sit pieni ihminen tuli kotiin, ok, mut sit vähän myöhemmin ne alko taas touhuumaan. Ne laitto Papun sellaseen pieneen läpinäkyvään mökkiin ja lähtivät sen kanssa johonkin. Höh, jättivät Papun kämppiksen, Rockyn, yksin :-(  Ei ne ihan kamalan kauan olleet pois, mut arvatkaa mitä, Papu ei ollukaan enää siinä pikkumökissä! Ihmisissä oli kummasti sen pelottavan paikan haju. Sen, missä tutkitaan ja pistellään aina joskus.  Ja sit isompi ihminen itkeä tuhersi ja sano meille, että Papua ei enää ole. Siis mitä? Miten niin ei ole? Mihin se on menny? Miksi se ei tuu takasin? Sen iskällä, siis Rockylla, on sitä ikävä eikä se haluu olla yksin? Tuokaa heti Papu takasin! Se kuuluu meille tänne näin! Me käytiin monta kertaa tarkistamassa illalla, mut ei se vaan tullu takasin. Eikä sitä näkyny aamullakaan :-(  

Tossa on ne meidän pikkukaverit ihan vauvoina (13.3.2011) ja tossa kasassa jossain se Papukin on. Mut nyt sitä ei siis enää ole.  Tuntuu tyhjältä...

Tään seuraavan meidän ihminen bongasi töllöstä sellasesta ohjelmasta, missä pelastetaan hädässä olevia eläimiä:

"Sieluni on vapaa,

 mut elän ainiaan,

 jos sydämissänne,

 oman paikan saan."

Sulla on aina paikka meidän sydämissä, Papunen!